sunnuntai 27. helmikuuta 2011

18. Kultahattu, F. Scott Fitzgerald

Tämä teos oli hieman huono valinta heti Tarttin erinomaisen kirjan perään, sillä myös tässä on minäkertojana nuori mies, joka muuttaa uuteen paikkaan ja on köyhä rikkaiden joukossa. Tarttin teoksen tunnelman ja hahmojen yhä kummitellessa mielessäni, olisi toisaalta mikä tahansa kirja varmaankin jäänyt vähän valjuksi. Nyt niin kävi valitettavasti Kultahatulle.

Kultahattu on kovin hatusta vedetty suomennos teokselle, jonka alkuperäinen nimi on The Great Gatsby. Miten olisi vaikka Erinomainen herra Gatsby, Mainio Gatsby tai jotain vastaavaa? Kultahattu mainitaan vain kirjan alussa olevassa runossa, minkä jälkeen en huomannut kenelläkään mainitun olleen moista päähinettä. En olisi varmastikaan osannut napata kirjastosta tätä teosta, ellei Kaarina kirjasuosituksissaan olisi maininnut teoksen suomalaista nimeä. Kiitoksia!

Kirjan kertojana on mies, joka muuttaa mainion herra Gatsbyn naapuriin. Herra Gatsby järjestää talossaan paljon riemukkaita juhlia, joissa ei ole pulaa ruoasta, juomasta eikä tanssista. Gatsby on salaperäinen mies, josta liikkuu paljon huhuja. Kukaan ei tunnu tietävän miten hän on rikkautensa kerännyt. Silti hänen puutarhansa täyttyy kesäöisin ennakkoluulottomista juhlijoista.
"Valot käyvät kirkkaammiksi maan kiertyessä kauemmaksi auringosta, ja nyt orkesteri soittaa kevyttä coctailmusiikkia ja äänien ooppera on viritetty hiukan korkeammalle. Nauru helähtää helpommin hetki hetkeltä, läikähtää tuhlailevasti, ja pelkkä iloinen sana irrottaa sen. Ryhmät vaihtuvat nopeammin, paisuvat vasta saapuneista, jakaantuvat ja muodostuvat samassa uudelleen. On jo vaeltajia, itsevarmoja tyttöjä, jotka pujottelevat sinne tänne tukevammin paikalleen asettuneiden välissä, tulevat riipaisevan riemukkaaksi hetkeksi jonkin ryhmän keskipisteeksi ja sitten voitonriemun huumaamina jatkavat retkeänsä kasvojen, äänten ja värien meren halki jatkuvasti vaihtuvassa valossa."

Kuten tästä lainauksesta näkee, kirjan teksti on varsin kuvailevaa ja mukavan mehukasta. Olen aikaisemminkin maininnut, kuinka nautin rikkaasta kielenkäytöstä, ja tässä teoksessa oli oikein eläviä kuvauksia. Juhlahumua kuvattiin niin mukavasti, että olisin mieluusti itsekin mennyt mukaan 1920-luvun vaatteissa, avojaloin, jazzin tahdissa puutarhalyhtyjen alla tanssahdellen ja shampanjaa siemaillen.

Älkää ymmärtäkö väärin, kirja ei kerro rellestämisestä ja riehumisesta. Juhlat ovat lopulta vain sivuseikka, sillä kyseessä on rakkaustarina. Varoituksen sana koskien takakantta - siellä kerrotaan aivan liikaa ja jopa paljastetaan loppuratkaisu!

Etsin kuvaa Mia Farrowsta ja Robert Redfordista, jotka ovat päähenkilöinä teokseen perustuvassa elokuvassa, mutta törmäsin tähän kuvaan, joka välittää aika kivasti kirjan tunnelmaa:

7 kommenttia:

  1. Hei! Onnittelut, että sait tämän luettua! Vielä tykkäsitkin! Mulla tämä on ollut 30 vuotta luettavien listalla. Meillä oli tämä kotona (ja on edelleen äidin hyllyssä), ja varmaan yritinkin lukea sitä joskus murkkuna. Kesken jäi. Sittemmin tähän on törmännyt tosi usein. Ainakin amerikkalaisessa kirjallisuudessa tämä on jonkilainen kulttikirja, ainakin siltä tuntuu. Romaani mainitaan monissa yhteyksissä. Siispä on pitänyt lukea mutta...

    VastaaPoista
  2. P.S. Käy blogissani kurkkaamassa kuinka upea blogisi onkaan;)

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on varmasti ollut aika raflaava ilmestymisensä aikoihin 20-luvulla, koska luulisin että niihin aikoihin ei ole julkisesti puhuttu tällaisista juhlimis- ja seurusteluasioista. Ehkä sen vuoksi kulttimaineessa?

    Sonja, mielenkiintoista. Pitääpä pohtia vähän vastauksia!

    VastaaPoista
  4. Jälleen kirja, josta en muista mitään muuta kuin sen, että viehätyin kovasti tunnelmasta ja kielestä. Tämä oli englantilaisen filologian kurssilukemista ja tuli siis luettua englanniksi noin 20-vuotiaana. Mukavalta tuo suomennoskin vaikutti.

    Kun googlasin The Great Gatsby, niin kuvahaku näytti tämän viehkon party-kuvan elokuvasta:

    http://jenbreaux.files.wordpress.com/2007/04/partyscenegg.jpg
    mutta tuo sinun kuvasi on aivan huikea!

    VastaaPoista
  5. Jälleen kirja, josta en muista mitään muuta kuin sen, että viehätyin kovasti tunnelmasta ja kielestä. Tämä oli englantilaisen filologian kurssilukemista ja tuli siis luettua englanniksi noin 20-vuotiaana. Mukavalta tuo suomennoskin vaikutti.

    Kun googlasin The Great Gatsby, niin kuvahaku näytti tämän viehkon party-kuvan elokuvasta:

    http://jenbreaux.files.wordpress.com/2007/04/partyscenegg.jpg
    mutta tuo sinun kuvasi on aivan huikea!

    PS Nyt jänskättää, tuleeko tähän kommenttiin kuvakin, siis profiilikuvani :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on yksi lempikirjoistani, vaikka alun perin teini-iässä en pitänyt tästä yhtään! Lueskelin sitä kuitenkin uudestaan vähän vanhempana ja otin selvää Fitzgeraldista itsestään kirjailijana. The Great Gatsbystä on joskus sanottu, että yksikään lause kirjassa ei ole turha, vaan jokaisella on jokin tarinaa eteenpäin vievä merkitys... :)

    Fitzgerald muuten alun perin suunnitteli kirjalleen nimeksi The Gold-Hatted Gatsby, siitä varmaan on tullut tuo suomalainen nimikin.

    VastaaPoista
  7. Tulin kurkistamaan urakkasi etenemistä pienehkön tauon jälkeen. Mahtava huomata, että vankkumattomasti eteenpäin olet mennyt :-)! Lukemistostasi mua eniten on pitkään kiehtonut tuo Lumen taju, josta et kovin paljon ollut pitänyt.

    Kurkistuksen lomassa sain jotakin uutta aikaan: http://luenjakirjoitan.blogspot.com/. Hurjaa :-)!

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!